itkuja varten on ihmisen silmät
...vierikää kyyneleet. niin lauloi mestarillisesti jenni vartiainen ja minä uskon häntä. eilen tirautin itkut. muutamat. aina tasaisin väliajoin tulee sellainen fiilis että on pakko palata mun lempparielokuvan, pienen merenneidon pariin. muistan sen olleen lumikin ja pocahontaksen ohella ensimmäisiä lapsuudessa nähtyjä elokuvia. arielin merenalainen maailma jotenkin kiehtoi pientä mikkoa ja kaikenmaailman oheishärpäkettäkin taisivat vanhemmat minulle hankkia. oli nukkea, kirjaa, figuuria ja mitähän muuta. atlantiksen maailma ehkä sitten aikanaan hiukan unohtui, vaikkakin ystäväni E:n kanssa läpi nuoruuden jaettiin yhteinen rakkaus elokuvaa kohtaan. musiikin kautta pieni merenneito ui taas vanhemmalla iällä syvälle sydämeeni, ja viimeistään kun elokuvan sai blu-ray-muodossa vuonna 2013, on se katsottu säännöllisesti vähintään pari kertaa vuodessa. ja onnekkaan löydön myötä, pian score saa soida tässä taloudessa vinyyliltä, kun sen satuin bongaamaan! lapsuuden merenneito-ihannoinnista