silent shout

lunastin joululupaukseni ja söin niin paljon suklaata että sekosin laskuissa. tai en oikeastaan edes laskenut koska ei minua kiinnostanut. en myöskään laskenut tunteja, että kuinka paljon pötkötin sohvalla tekemättä mitään. sen laskin että katsoin ainakin kaksi hyvää elokuvaa tässä välipäivien aikana, aavikon kuningatar sekä mamma mia! here we go again. tykkäsin. joulu oli taas juuri sellainen kuin toivoin. stressitön, lämmin, ahdas, maukas, ja kiitos siskon koiran, nykyään myös sopivan vauhdikas. mulla oli kaikki he lähellä jotka tarvitsin. ja olin onnellinen. siihen on taas hyvä päättää yksi vuosi. vuosi kipujen ja ilojen. mitä oli alkuvuosi. kaipasin jonnekin ihan muualle sen keskeltä missä olin. puskin tsempillä, jaksoin, imin voimaa läheisten hymystä. mutta sisältä olin tosi poikki. olin ollutkin. keväät on aina olleet mulle jotenkin kaikkein raskaimpia. eikö siihen ole ihan selityskin, että lisääntyvä valo saa sekaisin eikä sitä pysty käsittelemään. mä en pysty. mutta kesä

// when the dog bites. when the bee stings. when I'm feeling sad. I simply remember my favorite things and then I don't feel so bad // mä aina ihmettelin tota pätkää the sound of musicista, että miten muka noi asiat tekis iloseks. kuuntelin sitten vähän tarkemmin ja tajusin että eihän se ihan niin siinä mennyt. tämän innoittamana (ja enkä nyt edes tiedä että miksi tämän innoittamana mutta ihan sama), tässä muutamia kivoja juttuja joita voisin nyt ajatella jos ampiainen sattuisi pistämään (koska sehän on ihan relevantti uhka näin joulukuussa). - maisema on taas valkoinen. hyväksyn sen tosiasian, että se voi ehtiä sulamaan ennen jouluaattoa, mutta nyt on mukavaa kun ei ole vain mustaa (vaikka se lempivärini onkin). - sain tänään vähän yllättäen viestin ystävältä että liput check ennakkomyynnistä. ariana grande, nähdään lokakuussa! on ollut toive ja unelma nähdä (ja eritoteen kuulla) tuo loistokas nainen livenä, ja nyt se tapahtuu! no tears left to cry taisikin olla yksi t

saapui joulukuu. pahoittelut kun oli hiljaista tovin. töissä on riittänyt menoa ja meininkiä. hyvällä tavalla enimmäkseen. olen voinut hyvin. viikko sitten vietin viikonlopun lapsuuden ja nuoruuden maisemissa. siellä on aina mukava käydä. oli ilo nähdä vanhempien lisäksi myös siskoa poikaystävänsä kera, sekä siskon koiraa. se on enon kulta! minä täytin maanantaina 28 vuotta. ei kummempia tuntemuksia asian suhteen. hyväksyn lähestyvän kolmenkympin rajapyykin. minulla ei koskaan ole ollut mietteitä siitä mitä tahtoisin olla saavuttanut tiettyyn ikään mennessä. kunhan olen hetkessä onnellinen. elämä on seikkailu, mutta se on myös kavala. entä jos astuu pimeän reunan yli toiselle puolelle ennen kuin on saavuttanut itselleen asettamansa tavoitteet, ja siinä välissä unohti elää. siksi aion elää nyt 28-vuotiaana. toivottavasti saan tehdä hyviä ja hienoja juttuja tänäkin vuonna. ja toivottavasti saan tehdä niitä rakkaiden ihmisten kanssa. minulla piti olla eilen syntymäpäivä/pikkujoulujuhl