silent shout

minä pidän niistä kauhuelokuvista joissa poltergeist vaivaa. koska uskon että on raja jota emme näe, ja sen takana on asioita joita emme näe. mutta ne muistuttavat olemassaolostaan. en ole nyt kokenut mitään kamalia yliluonnollisia juttuja, mutta yliluonnollisen hyvä meinasi olla vesalan keikka menneenä viikonloppuna. en selvästikään suotta odottanut näitä livekeikkoja, voisin sanoa että paula ylitti odotukset. reilu tunti erinomaista laatua. kaikki kuulosti hyvältä. ja näytti upealta. visuaalit ja kaiken rakenne oli kunnianhimoisesti ja taidokkaasti suunniteltu. kokonaisvaltainen kokemus! onneksi jo ensiviikolla tämän pääsee kokemaan tavastialle uudestaan. eipä harmita! postauksen otsikko oli myös nimi yhdelle uudelle biisille, ja sen soundit riipi kyllä tosi syvältä. huomasin siitä löytyvän oikein laadukkaita videoita youtuben puolelta, mikäli kiinnostaa kuulla että millaisesta teoksesta on kyse. kummituskokemus ei myöskään viikonlopun aamuina ollut kostea pieni karhea kieli kä

aurinko on maalannut päivät kultaisiksi siitä hetkestä kun huhtikuu saapui luoksemme. kirimme tunnin kohti kesää ja minun sisäinen kelloni sekosi. vain tunti ja ihan meni plörinäksi. viime sunnuntaina oli jotenkin kaikki ihan hakusessa, ja illalla nukkumaankäyminen ei luonnistunut mitenkään vaivattomasti. ja sitten maanantaina väsytti aivan vietävästi. älä juokse mun luota. kun on kevät ja kevät kutsuu sua. muut kiittivät kun saimme lisää valoa. minä en kiittänyt. ilma on kauniimpi kuin aikoihin. miksi itkisin. no ei minua itkettänyt. viikko sujui hyvin. astuin huhtikuun puolelle jännittäen koska oli asia jos toinenkin arjen askareiden puolella, jotka jännittivät. vaikka tätä työelämää on jo usea vuosi kuljettu ja asiat ovat tuttuja, niin silti tietyt tilanteet tahtoo jännittää tosi kovasti. mutta niistä mennään lävitse. minä osaan ja luotan siihen. kultainen huhtikuu kulunee silmänräpäyksessä. siksi hengitän heräävää kevättä. tai oikeastaan toivon että ulkona ei tarvitsisi hen