meillä kummittelee
minä pidän niistä kauhuelokuvista joissa poltergeist vaivaa. koska uskon että on raja jota emme näe, ja sen takana on asioita joita emme näe. mutta ne muistuttavat olemassaolostaan.
en ole nyt kokenut mitään kamalia yliluonnollisia juttuja, mutta yliluonnollisen hyvä meinasi olla vesalan keikka menneenä viikonloppuna. en selvästikään suotta odottanut näitä livekeikkoja, voisin sanoa että paula ylitti odotukset. reilu tunti erinomaista laatua. kaikki kuulosti hyvältä. ja näytti upealta. visuaalit ja kaiken rakenne oli kunnianhimoisesti ja taidokkaasti suunniteltu. kokonaisvaltainen kokemus! onneksi jo ensiviikolla tämän pääsee kokemaan tavastialle uudestaan. eipä harmita!
postauksen otsikko oli myös nimi yhdelle uudelle biisille, ja sen soundit riipi kyllä tosi syvältä. huomasin siitä löytyvän oikein laadukkaita videoita youtuben puolelta, mikäli kiinnostaa kuulla että millaisesta teoksesta on kyse.
kummituskokemus ei myöskään viikonlopun aamuina ollut kostea pieni karhea kieli käsieni iholla. se oli mun siskon koira joka päätti että nyt voisi jo heräillä. mä rakastan sitä tosi paljon. oli ihana viettää aikaa lähimpien kanssa.
valo kummittelee ikkunan takana ja syöksyy sälekaihtimienkin läpi sisään raakana. mä alan olla jo sujut sen kanssa.
xo Mikko
en ole nyt kokenut mitään kamalia yliluonnollisia juttuja, mutta yliluonnollisen hyvä meinasi olla vesalan keikka menneenä viikonloppuna. en selvästikään suotta odottanut näitä livekeikkoja, voisin sanoa että paula ylitti odotukset. reilu tunti erinomaista laatua. kaikki kuulosti hyvältä. ja näytti upealta. visuaalit ja kaiken rakenne oli kunnianhimoisesti ja taidokkaasti suunniteltu. kokonaisvaltainen kokemus! onneksi jo ensiviikolla tämän pääsee kokemaan tavastialle uudestaan. eipä harmita!
postauksen otsikko oli myös nimi yhdelle uudelle biisille, ja sen soundit riipi kyllä tosi syvältä. huomasin siitä löytyvän oikein laadukkaita videoita youtuben puolelta, mikäli kiinnostaa kuulla että millaisesta teoksesta on kyse.
kummituskokemus ei myöskään viikonlopun aamuina ollut kostea pieni karhea kieli käsieni iholla. se oli mun siskon koira joka päätti että nyt voisi jo heräillä. mä rakastan sitä tosi paljon. oli ihana viettää aikaa lähimpien kanssa.
valo kummittelee ikkunan takana ja syöksyy sälekaihtimienkin läpi sisään raakana. mä alan olla jo sujut sen kanssa.
xo Mikko
Kommentit
Lähetä kommentti