her name is lady gaga
pari viikkoa eteenpäin, ja mun ikämittari kääntyy rokki-iästä numeroon 28. kymmenen vuotta täysi-ikäistymisestä. ja kymmenen vuotta siitä, kun aika siisti artisti nousi soittolistoille. kesällä 2008 kulutin just dancen ihan puhki. saapui loppuvuosi ja poker face ilmestyi radioaalloille, sekä kyllä siivittämään erittäin monta reissua yöelämään. vaikkakin alkuun oltiin mun ystävän kanssa poker facesta sitä mieltä, että keskinkertaista pop-musiikkia, jota ihan kuka vaan voisi kirjoittaa, niin kyllähän se melko pian huomattiin että biisi tulisi jäämään soimaan pitkäksi aikaa. ansaitusti.
the fame piti tottakai hakea levykaupasta. tai itseasiassa levyosastolta, kun sellainen vielä savonlinnan sokoksella oli (oi niitä aikoja, siellä kyllä luuhattiin hyvät tovit pläräten levyjä läpi). the fame kuulostaa kyllä edelleen niiltä ajoilta kun baarien ovet aukesivat, ylioppilaskirjoitukset stressasivat ja kuitenkin elo oli aika kivan huoletonta. oltiin hetkessä joka määrittäisi tulevan, mutta juuri niinä päivinä meillä ei kuitenkaan ollut kiire.
sitten syksyllä 2009 tuli the fame monster joka muodostui olemaan aikamoinen game changer. tiedättekö sen tunteen kun tarvitsee kuulla vain alkutahdit jostain biisistä, ja siinä kohtaa on jo niin myyty että millään ei ole väliä. bad romance löi alitajuntaan kovaa. levyn ilmestymisen muistan siksi, että makasin kotona kovassa kuumeessa, ja jaksoin juuri sen verran vaivautua kauppaan että saisin levyn. mahtoiko spotify ollut vielä rantautunut suomeen, en muista, mutta itse en sitä ainakaan vielä käyttänyt. the fame monster tarjosi niin purevat melodiat ja visuaalit, että yhä edelleen se on yksi minulle tärkeimmistä levyistä.
the monster ball tour. vielä tähän päivään asti, paljon keikkoja kiertäneenä, en ole samanlaista energiaa tuntenut toista kertaa. intron alkutahdit taisivat nostaa koko hartwall arenan seisaalleen, ja kahden tunnin ilotulitus on vailla vertaansa. onneksi sain jakaa tämän kokemuksen siskoni ja ystäväni kanssa.
https://www.youtube.com/watch?v=9pGpTRjPWR8
toi intro saa edelleen mun pulssin nousemaan. visuaaliset yhteistyöt myöhemmissäkin vaiheissa esim steven kleinin (parfyymin mainosvideo) sekä lobstereye-kaksikon (coachellan introvideo) kanssa ovat miellyttäneet silmääni kovasti.
gaga on soinut niin monessa hetkessä kaikkien näiden vuosien ajan. born this way ilmestyi kesään jolloin olin juuri vihdoin saanut suoritettua ajokortin, ja hair soi kovaa ajaessani. musiikki soi siis kovaa, en uskaltanut alkuun ajaa kamalan kovaa. ARTPOP oli mielestäni parempi kuin menestyksensä laatu. the cure ilmestyi juuri siihen hetkeen, kun tarvitsin kuulla ne sanat.
eilen sain todistaa gagan valovoimaisuutta valkokankaalla. a star is born oli koskettava, tunteikas ja niin hieno. soisin sille oscareita. soisin gagalle oscareita. ja onnea. minulla oli lippu vuodentakaiselle tukholman keikalle, mutta kipu vei artistin ja esiintymiskunnon. pelkkä myötätunto ja ymmärrys olivat kuitenkin tunteitani pettymyksen ohitse. vielä mä näen uudestaan tuon naisen livenä ja saan nauttia seuratessani, kuinka hän toteuttaa unelmaansa.
just dance, gonna be okay
xo Mikko
the fame piti tottakai hakea levykaupasta. tai itseasiassa levyosastolta, kun sellainen vielä savonlinnan sokoksella oli (oi niitä aikoja, siellä kyllä luuhattiin hyvät tovit pläräten levyjä läpi). the fame kuulostaa kyllä edelleen niiltä ajoilta kun baarien ovet aukesivat, ylioppilaskirjoitukset stressasivat ja kuitenkin elo oli aika kivan huoletonta. oltiin hetkessä joka määrittäisi tulevan, mutta juuri niinä päivinä meillä ei kuitenkaan ollut kiire.
sitten syksyllä 2009 tuli the fame monster joka muodostui olemaan aikamoinen game changer. tiedättekö sen tunteen kun tarvitsee kuulla vain alkutahdit jostain biisistä, ja siinä kohtaa on jo niin myyty että millään ei ole väliä. bad romance löi alitajuntaan kovaa. levyn ilmestymisen muistan siksi, että makasin kotona kovassa kuumeessa, ja jaksoin juuri sen verran vaivautua kauppaan että saisin levyn. mahtoiko spotify ollut vielä rantautunut suomeen, en muista, mutta itse en sitä ainakaan vielä käyttänyt. the fame monster tarjosi niin purevat melodiat ja visuaalit, että yhä edelleen se on yksi minulle tärkeimmistä levyistä.
the monster ball tour. vielä tähän päivään asti, paljon keikkoja kiertäneenä, en ole samanlaista energiaa tuntenut toista kertaa. intron alkutahdit taisivat nostaa koko hartwall arenan seisaalleen, ja kahden tunnin ilotulitus on vailla vertaansa. onneksi sain jakaa tämän kokemuksen siskoni ja ystäväni kanssa.
https://www.youtube.com/watch?v=9pGpTRjPWR8
toi intro saa edelleen mun pulssin nousemaan. visuaaliset yhteistyöt myöhemmissäkin vaiheissa esim steven kleinin (parfyymin mainosvideo) sekä lobstereye-kaksikon (coachellan introvideo) kanssa ovat miellyttäneet silmääni kovasti.
gaga on soinut niin monessa hetkessä kaikkien näiden vuosien ajan. born this way ilmestyi kesään jolloin olin juuri vihdoin saanut suoritettua ajokortin, ja hair soi kovaa ajaessani. musiikki soi siis kovaa, en uskaltanut alkuun ajaa kamalan kovaa. ARTPOP oli mielestäni parempi kuin menestyksensä laatu. the cure ilmestyi juuri siihen hetkeen, kun tarvitsin kuulla ne sanat.
eilen sain todistaa gagan valovoimaisuutta valkokankaalla. a star is born oli koskettava, tunteikas ja niin hieno. soisin sille oscareita. soisin gagalle oscareita. ja onnea. minulla oli lippu vuodentakaiselle tukholman keikalle, mutta kipu vei artistin ja esiintymiskunnon. pelkkä myötätunto ja ymmärrys olivat kuitenkin tunteitani pettymyksen ohitse. vielä mä näen uudestaan tuon naisen livenä ja saan nauttia seuratessani, kuinka hän toteuttaa unelmaansa.
just dance, gonna be okay
xo Mikko
Kommentit
Lähetä kommentti