viikonloppuna

minä saan juoda paljon kahvia ja tuijottaa suomen kaunein koti-ohjelmaa. on hauskaa saada kurkistaa muiden koteihin. vaikkakin kyllähän monet noista ovat omaan mieleen epäkäytännöllisen oloista kaunista pintaa. mulla on kaunis ja viihtyisä koti. ei sisustuslehden aukeamiin sopiva, mutta tämä tuntuu minulle hyvältä. jos joku lukija oli vanhan blogin seuraajia, hän tietänee että muutin vuosi sitten kesällä. reilu kuukausi sitten muutin taas. mun rakas muuttoporukka voi jo tituleerata itseään muuttopalveluksi :D nyt mulla on tässä kodissa sellainen olo, että toivottavasti en pitkään aikaan joudu muuttamaan. tää on ihana. on tilaa hengittää ja elää. ja voitte vaan arvata millainen joulukoristelukuume muhun iski kun ympärille tuli neliöitä lisää ja tänne oikeasti mahtuisi vaikka se joulukuusi.

katsoin eilen illalla ensimmäistää kertaa koskaan tähtiin kirjoitettu virhe-leffan. ja minä itkin ja itkin ja itkin ja romahdin. elokuvan rosoinen kauneus, niin aidosti suoraan syliin hyökkäävä tunnemaailma oli hirveän suuri. tää on nyt kyllä titanicin kanssa mun top kolmosessa itkettävien leffojen kanssa. en ole varma mikä olisi kolmas. ehkä en ole nähnyt sitä vielä.

sain noudettua jenni vartiaisen monologi-vinyylin kun se nyt vihdoin julkaistiin. vinyylijulkaisu on fyysisenä tosi kaunis, ja toi mun hyllyyn päätynyt versio on levykauppa äxästä noudettu valkoinen painos, jota painettiin vain 300 kappalettta. ehkä se on jonain päivänä harvinaisuus.

// koti mulla on, salaisuukseton.

siel tahri ei juonet mun pöytää //

toi pätkä mandartania-biisistä on jääny jotenkin kolisemaan mun takaraivoon. mä oon kuunnellu sitä paljon tänä vuonna. se tuntui lohduttavalta kun en meinannut jaksaa. ja sitten jaksoin taas. nyt musta tuntuu että juonet ei tahri mun pöytää. ollaan puhuttukin mun ystävän kanssa tuosta mandartania-käsitteestä. mitä se on ja missä se on. who knows. onks jokaisella oma? mä tiedän missä ja keiden kanssa se mulle on. pidän itselläni sen, paikan kaukaisen. noinhan siinä mainitaan.

jenni vartiainen täytti perjantaina hartwall arenan. mä kuulin niitä sanoja ja melodioita jotka tosiaan on ollu mulle tärkeitä jo kovin kauan. jokaisella kolmella ensimmäisellä levyllä on mun elämässä oma paikkansa, oma sijaintinsa, oma tarinansa. moni biisi muistuttaa tietyistä hetkistä. ja nyt neljäs levy rakentaa uusia muistoja ja hetkiä. jotenkin ihan erityisen hienoa oli kuulla perjantaina seililtä minä ja hän. se kappale on aina ollut minulle jotenkin tosi rakas, ja jennin ääni soi niin kauniin voimakkaana siinä. pidin näkemästäni ja kuulemastani paljon. kiitos keikkaseuralle <3

mä luulen että keitän vielä vähän kahvia.

xo Mikko