hiljaisuus
saapui joulukuu. pahoittelut kun oli hiljaista tovin. töissä on riittänyt menoa ja meininkiä. hyvällä tavalla enimmäkseen. olen voinut hyvin. viikko sitten vietin viikonlopun lapsuuden ja nuoruuden maisemissa. siellä on aina mukava käydä. oli ilo nähdä vanhempien lisäksi myös siskoa poikaystävänsä kera, sekä siskon koiraa. se on enon kulta!
minä täytin maanantaina 28 vuotta. ei kummempia tuntemuksia asian suhteen. hyväksyn lähestyvän kolmenkympin rajapyykin. minulla ei koskaan ole ollut mietteitä siitä mitä tahtoisin olla saavuttanut tiettyyn ikään mennessä. kunhan olen hetkessä onnellinen. elämä on seikkailu, mutta se on myös kavala. entä jos astuu pimeän reunan yli toiselle puolelle ennen kuin on saavuttanut itselleen asettamansa tavoitteet, ja siinä välissä unohti elää. siksi aion elää nyt 28-vuotiaana. toivottavasti saan tehdä hyviä ja hienoja juttuja tänäkin vuonna. ja toivottavasti saan tehdä niitä rakkaiden ihmisten kanssa.
minulla piti olla eilen syntymäpäivä/pikkujoulujuhlat muutaman ystävän kera, mutta karsea vointi pakotti perumaan. onneksi ehdin perjantaina käydä sushilla ihanien naisten kanssa, ei mennyt ihan onnettomaksi tämä viikonloppu.
karsea vointikin taisi lopulta olla yhden päivän riesa. typerää että se sattui juuri eiliselle, olisi tullut vaikka sitten tänään potentiaalisen muunkin huonovointisuuden seuraksi :D (voin sanoa että siihen tiettyyn huonovointisuuteen ei aina minun kohdalla hirveän montaa annosta tarvita).
no mutta. mä päätin sitten että ansaitsen kuitenkin jotain kivaa. marssin viereiseen markettiin eilen illalla ja kannoin sieltä kotiin playstation 4:n. mä olin siitä asti himotellut sen hankkimista, kun crash bandicoot julkaistiin remasteroituna. eli yli vuoden sitten varmaan. viimonen niitti oli nyt kun spyro julkaistiin. lapsuuden rakkaimmat pelit, joita paukutettiin niin, että ohjaimesta kului ne merkit näppäimistä. mä en muutoin sitten oo kyllä yhtään konsolipeli-tyyppiä, en ymmärrä enkä osaa mitään vaikeampia pelejä. mutta noi kivat tasohyppely/seikkailu-pelit on jees! oli hassua kun laitoin crashin pyörimään, niin tuntui kuin olisi hypännyt 20 vuotta ajassa taaksepäin. ne pelin musiikit oli heti tutut, eikä ohjainkaan tuntunut vieraalta kädessä. ahh nostalgia! eli tervetuloa talouteen pleikkari ja sen myötä hyvää synttäriä ja joulua mikko! ihanaa kun joulukuun ekana päivänä paljastu tommonen luukun takaa, mitähän saan tänään?
mukavaa alkanutta joulukuuta jokaiselle tyypille <3
xo Mikko
minä täytin maanantaina 28 vuotta. ei kummempia tuntemuksia asian suhteen. hyväksyn lähestyvän kolmenkympin rajapyykin. minulla ei koskaan ole ollut mietteitä siitä mitä tahtoisin olla saavuttanut tiettyyn ikään mennessä. kunhan olen hetkessä onnellinen. elämä on seikkailu, mutta se on myös kavala. entä jos astuu pimeän reunan yli toiselle puolelle ennen kuin on saavuttanut itselleen asettamansa tavoitteet, ja siinä välissä unohti elää. siksi aion elää nyt 28-vuotiaana. toivottavasti saan tehdä hyviä ja hienoja juttuja tänäkin vuonna. ja toivottavasti saan tehdä niitä rakkaiden ihmisten kanssa.
minulla piti olla eilen syntymäpäivä/pikkujoulujuhlat muutaman ystävän kera, mutta karsea vointi pakotti perumaan. onneksi ehdin perjantaina käydä sushilla ihanien naisten kanssa, ei mennyt ihan onnettomaksi tämä viikonloppu.
karsea vointikin taisi lopulta olla yhden päivän riesa. typerää että se sattui juuri eiliselle, olisi tullut vaikka sitten tänään potentiaalisen muunkin huonovointisuuden seuraksi :D (voin sanoa että siihen tiettyyn huonovointisuuteen ei aina minun kohdalla hirveän montaa annosta tarvita).
no mutta. mä päätin sitten että ansaitsen kuitenkin jotain kivaa. marssin viereiseen markettiin eilen illalla ja kannoin sieltä kotiin playstation 4:n. mä olin siitä asti himotellut sen hankkimista, kun crash bandicoot julkaistiin remasteroituna. eli yli vuoden sitten varmaan. viimonen niitti oli nyt kun spyro julkaistiin. lapsuuden rakkaimmat pelit, joita paukutettiin niin, että ohjaimesta kului ne merkit näppäimistä. mä en muutoin sitten oo kyllä yhtään konsolipeli-tyyppiä, en ymmärrä enkä osaa mitään vaikeampia pelejä. mutta noi kivat tasohyppely/seikkailu-pelit on jees! oli hassua kun laitoin crashin pyörimään, niin tuntui kuin olisi hypännyt 20 vuotta ajassa taaksepäin. ne pelin musiikit oli heti tutut, eikä ohjainkaan tuntunut vieraalta kädessä. ahh nostalgia! eli tervetuloa talouteen pleikkari ja sen myötä hyvää synttäriä ja joulua mikko! ihanaa kun joulukuun ekana päivänä paljastu tommonen luukun takaa, mitähän saan tänään?
mukavaa alkanutta joulukuuta jokaiselle tyypille <3
xo Mikko
Kommentit
Lähetä kommentti