puhutaanko lauluista
kevään lauluista. oikeastaan juuri tähän aikaan vuodesta, ihan aina, puskee tietty rakas, paljon kuuneltu yhtye läpi soittolistojeni, ja tarvitsen sitä. sen yhtyeen parissa vartuin. se yhtye soi monessa hetkessä.
PMMP:n veden varaan ilmestyi lähestulkoon tasalleen 10 vuotta sitten. meidän abikevät. oltiin vielä ihan pentuja mutta aikuisuus kolkutteli ovella ja kutsui hyppäämään.
//ja miten kävikään, että lapsuus se vain loppui.
se mihin häviää, minkä hetken jälkeen hukkui //
kelaillaan ensin kuitenkin lähemmäs lapsuutta. kuuntelin spice girlsiä, nylon beatia, gimmeliä. aika turvallista pop-musiikkia. PMMP kuitenkin jotenkin iski punkimmalla soundillaan. ekan levyn ostin savonlinnan sokokselta. stipendirahoilla.
stipendi kauniista käytöksestä tai jostain vastaavasta kun kuudennelta luokalta päästiin. vaihdoin käytöstapojen stipendin levyyn, jonka lyriikoissa käytöstavat ei kyllä ollu ekana mielessä. hyvin käytetty stipendi.
tarinat, niistä minä nautin. tahdon uppoutua ja nähdä kirjoittajan maailman. PMMP:n kappaleissa tarinat kuuluvat voimaakkasti. tai ainakin minä kuulen ja koen ne. lohduton ja raaka kovemmat kädet tuntuu hyvin pimeältä, kun taas esimerkiksi kesäkaverit ja matkalaulu ovat niitä kauniin kesäpäivän lauluja. monelle tarinalle on paikkansa myös minun matkalla tähän päivään. ja niiden tarinoiden kautta on ilo muistella, mitä kaikkea olikaan.
nopeat väläykset matkalta ovat kuinka rusketusraidat löytyi cd-sinkkuna myöskin sieltä savonlinnan sokokselta. eka levy kuunneltiin puhki. tokan levyn myötä PMMP nähtiin ekan kerran livenä, nyt jo edesmenneessä ankkarockissa. kolmas levy haettiin kaupasta päivää ennen jotain lukion luokkaretkeä ja matkalla kuuntelin sen mp3-soittimesta läpi ajatuksen kanssa. leskiäidin tyttäret jäi kummittelemaan. ja tässä elämä on sopi pleikkarin singstarissa mun äänialalle parhaiten ja sain siinä aina loistavat pisteet. veden varaan saapui aikuistuvan mikon luureihin, ja kenties tuon käännekohdan säestäjänä se onkin jäänyt hallitsemaan kärkipaikkoja mun kuunnelluimpien levyn listoilla. viides ja viimeinen levy kertoi rakkaudesta ja sen varjoista. minullakin oli rakkaus joka hiipui. ja mä muistan hiipumisen sekä viimeisen PMMP-keikkani ruisrockista vuonna 2013. kiitos kun olit osa tarinaa.
xo Mikko
PMMP:n veden varaan ilmestyi lähestulkoon tasalleen 10 vuotta sitten. meidän abikevät. oltiin vielä ihan pentuja mutta aikuisuus kolkutteli ovella ja kutsui hyppäämään.
//ja miten kävikään, että lapsuus se vain loppui.
se mihin häviää, minkä hetken jälkeen hukkui //
kelaillaan ensin kuitenkin lähemmäs lapsuutta. kuuntelin spice girlsiä, nylon beatia, gimmeliä. aika turvallista pop-musiikkia. PMMP kuitenkin jotenkin iski punkimmalla soundillaan. ekan levyn ostin savonlinnan sokokselta. stipendirahoilla.
stipendi kauniista käytöksestä tai jostain vastaavasta kun kuudennelta luokalta päästiin. vaihdoin käytöstapojen stipendin levyyn, jonka lyriikoissa käytöstavat ei kyllä ollu ekana mielessä. hyvin käytetty stipendi.
tarinat, niistä minä nautin. tahdon uppoutua ja nähdä kirjoittajan maailman. PMMP:n kappaleissa tarinat kuuluvat voimaakkasti. tai ainakin minä kuulen ja koen ne. lohduton ja raaka kovemmat kädet tuntuu hyvin pimeältä, kun taas esimerkiksi kesäkaverit ja matkalaulu ovat niitä kauniin kesäpäivän lauluja. monelle tarinalle on paikkansa myös minun matkalla tähän päivään. ja niiden tarinoiden kautta on ilo muistella, mitä kaikkea olikaan.
nopeat väläykset matkalta ovat kuinka rusketusraidat löytyi cd-sinkkuna myöskin sieltä savonlinnan sokokselta. eka levy kuunneltiin puhki. tokan levyn myötä PMMP nähtiin ekan kerran livenä, nyt jo edesmenneessä ankkarockissa. kolmas levy haettiin kaupasta päivää ennen jotain lukion luokkaretkeä ja matkalla kuuntelin sen mp3-soittimesta läpi ajatuksen kanssa. leskiäidin tyttäret jäi kummittelemaan. ja tässä elämä on sopi pleikkarin singstarissa mun äänialalle parhaiten ja sain siinä aina loistavat pisteet. veden varaan saapui aikuistuvan mikon luureihin, ja kenties tuon käännekohdan säestäjänä se onkin jäänyt hallitsemaan kärkipaikkoja mun kuunnelluimpien levyn listoilla. viides ja viimeinen levy kertoi rakkaudesta ja sen varjoista. minullakin oli rakkaus joka hiipui. ja mä muistan hiipumisen sekä viimeisen PMMP-keikkani ruisrockista vuonna 2013. kiitos kun olit osa tarinaa.
xo Mikko
Kommentit
Lähetä kommentti