silmät sidottuina
katsoin eilen vihdoin netflixistä all i see is you-nimisen leffan. blake lively esittää näkönsä menettänyttä naista, joka sittemmin onnistuu saamaan näkökykynsä takaisin ja alkaa nähdä elämänsä uudessa valossa.
leffa oli visuaalisesti huikaiseva, juonenkäänteitä olen aina jotenkin hirveän huono kritisoimaan. eihän tämä nyt mitään rakettitiedettä juoneltaan ollut, mutta leffan yleisfiilis, visuaalinen anti sekä blake livelyn tuoma sellainen herkkä mutta vahva esiintyminen saivat minut pitämään leffasta paljon.
elokuvan ääniraita musiikkeineen oli myös kaunis, ja enpä tiennyt blaken myös osaavan laulaa niin kauniisti, kuin millainen näyte elokuvassa saatiin. soundtrackilta löytyy in our dreams-niminen biisi, joka on kovin kaunis.
katsoin elokuvan sopivana päivänä. pääsin karkuun sen maailmaan ja sointuihin kaikkia niitä tummia möykkyjä pääni sisällä, joita viikko oli taas minuun asentanut. kun asiat eivät menneet niinkuin suunniteltiin ja toivottiin, oli vastoinkäymisiä ja paljon väsymystä. oli iso itku ja harmitus ja huoli. viikon aurinkoisin ja lämpimin päivä osui siihen hetkeen kun tahdoin olla vain pimeässä. olen iloinen kun syksy saapuu, ja valo alkaa vaipua unilleen hiljalleen.
xo Mikko
leffa oli visuaalisesti huikaiseva, juonenkäänteitä olen aina jotenkin hirveän huono kritisoimaan. eihän tämä nyt mitään rakettitiedettä juoneltaan ollut, mutta leffan yleisfiilis, visuaalinen anti sekä blake livelyn tuoma sellainen herkkä mutta vahva esiintyminen saivat minut pitämään leffasta paljon.
elokuvan ääniraita musiikkeineen oli myös kaunis, ja enpä tiennyt blaken myös osaavan laulaa niin kauniisti, kuin millainen näyte elokuvassa saatiin. soundtrackilta löytyy in our dreams-niminen biisi, joka on kovin kaunis.
katsoin elokuvan sopivana päivänä. pääsin karkuun sen maailmaan ja sointuihin kaikkia niitä tummia möykkyjä pääni sisällä, joita viikko oli taas minuun asentanut. kun asiat eivät menneet niinkuin suunniteltiin ja toivottiin, oli vastoinkäymisiä ja paljon väsymystä. oli iso itku ja harmitus ja huoli. viikon aurinkoisin ja lämpimin päivä osui siihen hetkeen kun tahdoin olla vain pimeässä. olen iloinen kun syksy saapuu, ja valo alkaa vaipua unilleen hiljalleen.
xo Mikko
Niin valon lapsi kuin olenkin, niin tää vuosi on ollu niin raskas, että otan pimenevän syksyn jotenkin onnellisena vastaan. Syksy tuo tietynlaista rauhaa ja rauhoittumista. Kaipaan villasukkia, teemukia sohvan nurkassa ja kynttilöiden tuomaa tunnelmaa.
VastaaPoistaJa täytyykin tuo leffa pistää muistiin!
- Iitu/Torey
https://naissanelioissa.wordpress.com/